<

300mm F6 Dobson (3/3)

Alumiiniputkien kiinnitykset

Ristikon kiinnittämisen tulee olla helppoa ja nopeaa. Pimeässä kohmeilla käsillä ei kauaa jaksa nysvätä. Kiinnitykset yläosaan tein 20mmx20mm alumiiniprofiilista. Näissä on 8mm leveä reikä kiristyspulttia varten.

Alumiiniputkien yläpäähän tein kappaleet samasta materiaalista kuin apupeilin pitimen jalatkin; 30mm leveästä pellistä. Piirsin ne ensin pellille, sahasin oikean pituiseksi ja porasin tarvittavat reiät. Vasta nyt sahasin ja viilasin kappaleen oikeaan muotoon, muutoin poraaminen on hankalaa. Lopuksi taivutin kappaleet 90° kulmaan ja ruuvasin ne alumiiniputkiin kiinni. Alumiiniputkien yläpäässä on samanlaiset puutapit kuin yläosassakin.

Kiinnityskappaleet alapäähän tein 70x70mm liimapuulankusta. Porasin siihen 20mm reiän johon läpimitaltaan 20mm alumiiniputki työnnetään. Sitten sahasin kaksi lovea kappaleeseen ja viilasin hieman puuta takapuolelta urien välistä pois, tämä mahdollistaa liikkumavaran kiristettäessä. Urien keskelle porasin 8mm reiän kiristyspulttia varten. Takapuolen hioin tasohiomakoneella kahden asteen kulmaan, jotta putkien päät osuisivat oikeaan paikkaan. Kun vielä porasin kiinnitysruuvit kaikkiin kulmiin, oli kiinnityskappale lakkausta vaille valmis.

Kappaleita asennettaessa en heti ruuvannut niitä peililaatikkoon kiinni, vaan kiinnitin ne ainoastaan kiristyspultista. Nyt kokosin kaukoputken ensi kertaa ja palikat menivät nyt itse itsestään oikeaan kulmaan. Tämän jälkeen kiinnitin ne ruuveilla.

Ristikon päälle ostin kankaan josta tulee hajavalosuoja. Lisäksi ostin kangasta pussia varten johon alumiiniputken voidaan laittaa kuljetuksen ajaksi. Nämä lähetin kuitenkin ompelijalle. Kaukoputken voin rakentaa, mutta ompelemaan en sentään rupea.

Pääpeilin asennus

Nyt kun ristikko oli valmis, oli putki siinä kunnossa että sen pystyi koota. Kun kokeilin painopistettä , niin se tuntui olevan juuri oikealla paikalla. Taisi olla tuuria mukana. Nyt vuorossa oli pääpeilin asennus pitimelleen ja pitimen asennus peililaatikkoon. Peililaatikossa on kulmaraudat johon pidin kiinnitetään. Kulmarautojen ja pitimen taustalevyn väliin laitoin jouset joiden avulla pääpeilin asentoa voidaan säätää. Tämän jälkeen kollimoin optiset osat kohdilleen (kuvassa ei vielä täysin kollimoitu, apupeilissä näkyy mustaa tarkennuslaitteen reunaa).

Kun sain peilin paikalleen, nostin putken tuolille ja suuntasin sen ikkunasta ulos. Nyt koitti ensinäkymät putkella. Sujautin tarkennuslaitteeseen 2" 35mm okulaarin ja tirkistin näkymiä. Tuomiokirkon tornihan se siellä näkyi, en tosin saanut sitä tarkennettua, polttopiste oli liian syvällä. Tämä oli toisaalta tarkoituskin, tein alumiiniputkista ensin tahallaan hieman liian pitkät, ettei sitten käy niin että "oho, täytyykin tehdä kaikki uusiksi ja ostaa yli kymmenen metriä kallista alumiiniputkea". Lähdin siis pikkuhiljaa lyhentelemään putkia kunnes polttopiste tuli oikeaan paikkaan ja kuva oli terävämpi kuin Fiskarsin kirves. Kuvasin näkymän käsivaralta suoraan okulaarin läpi, en tosin saanut sitä kameralle aivan teräväski, mutta silmälle kylläkin. Kieltämättä oli hieman perhosia vatsassa kun sillä tosiaan näkikin jotain.

Jalusta

Nyt kun tiesin peililaatikon lopullisen koon. Piirsin ensin osat 15mm koivuvanerille ja sen jälkeen jyrsin taas kaikki pyöreät osat. Tämän jälkeen leikkasin ne irti levystä ja kokosin jalustan liimalla ja ruuveilla.

Sitten sahasin teflontyynyt laakerointia varten. Pohjaan naulasin kolme pyörää teflontassua ja deklinaatioakseleihin kaksi molemmille puolille. Naulat hakkasin upottimella tarpeeksi syvälle etteivät ne jäisi estämään teflonien pehmeää työtä.

Jalustan alla on pohjalevy, jonka alla on kolme jalkaa. Jalat on kiinnitetty pohjaan niin pitkillä ruuveilla, että ne tulevat pohjalevystä ulos. Näihin ruuvien päihin voidaan kierittää teflonit. Koska peililaatikko ei ole aivan suora, se viettää hieman oikealle. Tätä voidaan toisaalta käyttää hyödyksikin. Ruuvasin jalustan oikealle puolelle teflonin, joka estää laatikon tulemisen lähemmäksi jalustan reunaa. Näin siis peililaatikko pysyy aina keskellä jalustaa eikä lähde viettämään kummallekkaan sunnalle. Kun vielä laitioin 8mm pultin jalustan läpi ja kiristin sen sopivan kireyksiseksi, oli jalusta periaatteessa toimintakunnossa...tai ainakin melkein.

Kun lakkauksen jälkeen asensin puteken jalustalle, sain huomata jalustan takalevyn olevan liian korkea. Jouduin sitä siis hieman jyrsimään matalemmaksi. Nyt asensin putken jalustalleen ja aaah...siinä se! Myöhemmin liimasin jalustan pohjaan kontaktimuovia. Se parantaa huomattavasti rektaskensioakselin herkkyyttä.

Valmista tuli!

Ohhoh. Iso urakka takana. Kun minua pidempi putki vihdoin seisoi edessäni, en tiennyt itkeisinkö vai nauraisinko. Koko hiihtoloman aamusta iltaan ja usea yökin meni vain rakentaessa. Välillä en ehtinyt edes kotiin ja nukuin muutaman tunnin pajalla. Aamuisin kädet olivat siinä kunnossa ettei puurolusikkakaan pysynyt enää kädessä. Ei sitä aina syödäkkään muistanut. Olin siis niin uupunut etten edes tuntenut mitään iloa, halusin vain nukkua.



No kyllä ne suunpielet sitten alkoivat kohota muutaman päivän jälkeen. Kyllä onnistunutta itse tekemää kaukoputkea on aina ilo katsella. Pian pääsin sillä myös ensi kertaa taivaan alle. Saturnus, Jupiter ja M35 näyttäytyivät koko komeudessaan. Minulla oli tosin käytössä vain 2" 35mm okulaari kun ei vielä ollut adapteria 1.25" okulaareja varten. Näkymät olivat silti kauniit...varsinkin kun ajattelee että olet saanut kaiken tämän itse aikaan. Koko projekti vei rahallisesti n.700e ja työtunteja kertyi yhteensä uskomattomat 520h. Aloitin hommat 2.12.2003 ja putki oli käyttökunnossa 27.2.2005

Osallistuin kaukoputken kanssa Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailuun . Pääsin finaaliin ja sain tunnustuspalkinnoksi 700e, sain siis kaukoputken ilmaiseksi :)

2. ja 4.4.2006 suoritin mittauksia pääpeilin jäähtymisestä, josta hieman tarinaa täällä.

Edellinen

1 2 3