83mm F6 Dobson (2006)

Kun lähdin suunnittelemaan joskus 300mm dobsoniani, oli minun tarkoitus tehdä siihen 80mm f=300mm etsinputki. Olin jo kiillotusvaiheessa, kun suunnitelmat muuttuivat ja etsinputkea ei tarvittukaan. Kiillotus oli muutenkin kovin epätasainen ja peili jäi keskeneräisenä laatikon pohjalle pitkäksi aikaa. Nyt kun edellisestä peilistä oli jo jonkin aikaa ja tuskan hiki oli kuivunut, heräsi taas halu hiontaan.

Eräällä tähtiharrastuksen aloittaneella ystävälläni oli tulossa syntymäpäivä ja ajattelin että nyt on tilaisuuteni. Itsellä kun niitä putkia alkaa jo olla tarpeeksi ja noin pienelle kaukoputkelle ei minulla hirveästi käyttöä olisi muutenkaan. Koko projekti kesti hieman alle kaksi kuukautta (8.11.2005-3.1.2006). Peilin tekeminen vei noin kuukauden verran, ja putki viikon. Peiliä en tehnyt kylläkään täyspäiväisesti, vaan lähinnä iltapuuhina. Täytyyhän sitä koulun penkilläkin istuskella. Putkea tein taas kokonaisia päiviä joululomalla. Kaukoputken arvo on n.150e (ei sisällä okulaareja). Hinta ei siis paljoa eroa kaupan hinnoista, mutta käsityötä ei saa kaupasta.

Pääpeilin hionta ja kiillotus

Peiliin oli siis jo valmiiksi kaivettu melkoisen syvä kuoppa (f=300mm), joka palvelee hyvin etsimenä, mutta ei niin hyvin yleiskäyttöisenä kaukoputkena. Päätin siis pidentää polttoväliä 600mm:iin. Hionnan suoritin kirjoituspöydälläni, kyllä oli mukavaa kun oli tietokone nenän edessä, televisio vieressä ja siinä sitä sitten rouhittiin. Välillä viistin kovasimella peilin reunat 45 asteen kulmaan, ettei reunat lohkeilisi hionnan aikana. Polttoväli lyheni kovin hitaasti, ja päätin alkaa hioa työkalun tasaisella puolella. Kun tasainen puoli oli kulunut peilin muotoon, oli polttovälikin suureksi ilokseni lähes 600mm. Karkeahionnan jälkeen oli hienohionnan aika. Hionnan aikana pidin peilin alla märkää tiskirättiä ja välillä sanomalehteä, joka piti peilin ja työkalun paikallaan. Jokin paksuhko kumimainen rätti olisi ehkä ollut parempi. Lopulliseksi polttoväliksi sain 597.5mm, eli 2,5mm tavoitteesta. Käytännössä sen voi pyöristää 600mm:iin, mutta mittauksia tehdessä kannattaa käyttää tarkempaa arvoa.

Kun peili oli hiottu, täytyi se kiillottaa. Valoin siis pikialustan työkalukiekkoon ja tein siihen urat kylmään veteen kastetulla sahalla. Nyt huomasin, kuinka aikaisemmista yritelmistä oli oppinut. Ensimmäistä kertaa sain valettua pien ensimmäisellä yrityksellä ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Nyt pikeäkään ei enää ollut tarttunu käsiin kuten aina aiemmin. Kiillotin peiliä hitain työnnöin. Keskimääräinen työntö oli (1/3). Välillä tein epäsäännöllisiä w- ja 8-työntöjä. Kiillotuksen aikana ei märkä rätti enää pitänyt peiliä kiinni ja täytyi kehittää erillinen pidin. Pöydältä kynttilän alta metallilevy, vessapaperia, kaksipuolista teippiä ja siinähän se. Asentin pitimen vielä kostealle kirjoituspöydän alustalle ja homma toimi kuin unelma! Kun työkalun alle pääsi vettä, pito hävisi ja systeemia täytyi kuivattaa. Siksi työkalun ympärillä on paperia imemässä vettä. Yleensä kiillotin 15-20min, jonka jälkeen pidin samanpituisen prässäystauon. Prässipainoksi laitoin 2kg käsipainon. Peili kiillottui melko tasaisesti eikä reunoille jäänyt karheampaa vyöhykettä, ensimmäistä kertaa sekin. Kiillotuksen jälkeen ei peilin pinnalta erottanut mitään epätasaiskuuksia, mutta kun etummaista pintaa katsoi peilin takaa viistossa valossa, pinnalla näkyi pieniä vaaleita pisteitä. Ne ei tahtonut millään hävitä enkä tiennyt mitä ne ees olivat. Päätin siirtyä muotoiluun.

Pääpeilin muotoilu

Muotoilun aikana päätin ottaa käyttöön muistivihon, johon merkitsin muotoilun etenemisen. Se on nopea tapa merkitä muoto muistiin ja huomasin vihon olevan erittäin käyttökelpoinen. Kun peilin muoto ja sen aiheuttaneet työnnöt on muistissa, oppii paljon peilin muotoilusta. Edellisiä kohtia katsomalla näkee myös mitkä työnnöt olivat haitallisia ja mitkä hyödyllisiä, näin samaa virhettä ei tee toisten. Toisaalta aikaisemmin epäsuotuisa työntö saattaa taas olla uudessa tilanteessa suotuisa jne. Kolmesta ensimmäisestä kuvasta näkee miten peilin muoto muuttui.

Olen käyttänyt joitakin lyhenteitä:

TOT = Tool on top (työkalu päällä)
MOT = Mirror on top (peili päällä)
TDE = Turned down edge (alaskääntynyt reuna)
TUE = Turned up edge (kohonnut reuna)
< R = Kaarevuussäteen sisäpuolella
> R = Kaarevuussäteen ulkopuolella

Muotoilun alkuvaiheessa peilissä oli alaskääntynyt reuna ja sitä ennen kohonnut vyöhyke. Keskityin sen eliminoimiseen ja se osottautui melko hankalaksi. Pitkät laakeat W-työnnöt ei tahtonut tuoda tulosta. Alaskääntynyt reunan syyksi arvelen omia lämpimiä sormiani. Pidin peiliä reunoista kiinni, jolloin ne laajenivat. Kiillotin kohonneilla reunoilla, ja kun peili jäähtyi, kohonneet reunat muuttuivat alaskääntyneiksi. Tämä on toisaalta vain yksi mahdollinen syy. Näin pienessä peilissä on taas omat vaikeutensa...ihanteellinen peili on ehkä 10-15cm välillä, sopii hyvin käteen. Pitkän ja peräänantamattoman muotoilun jälkeen sain kääntyneet reunat lähes kokonaan pois, aavistuksen verran virhettä kuitenkin vielä on aivan lähellä reunaa. Mittaukset tein ronchi-hilalla ja foucaultilla katselin "maastoa". Kun arvelin ronchi-viivojen kaarevuuden olevan oikea, otin viivoista kuvan. Sitten kuvankäsittelyohjelmalla vertasin puoliläpäisevällä kuvalla peilin muotoa Ronchi-ohjelman tarjoamaan ihanteelliseen kuvaan. Viivat osuivat melko hyvin päällekkäin ja peili oli valmis aluninoitavaksi. Yllättävän kauan näinkin pienen peilin tekeminen kestää...

Suunnittelu

Huolellinen suunnittelu takaa hyvän lopputuloksen. Piirsin taaskin kaukoputken piirrokset tietokoneella ja rakennusvaiheessa pidin mukanani tietokonetta. Optisen suunnittelun tarkistin vielä NEWTWIN-ohjelmalla, ettei homma olisi aivan kuutamolla. Halusin tehdä putkesta mahdollisimman kauniin. Päädyin 6-kulmaiseen ratkaisuun ja perinteiseen toimivaan dobson-jalustaan. Kaunis lakkapinta antaa paljon. Kaikki näytti olevan kunnossa ja ei muuta kuin antaa palaa!

Putki

Itse kaukoputken teko alkoi putkiosasta. Sahautin 9mm vanerista kapeita soiroja, joiden reunat sahasin itse 120 asteen kulmaan...tai ainakin lähelle. Tein ensin tyhmyyttäni 60 asteen kulmat. Hetken meditoinnin jälkeen selvisi, että niiden täytyykin olla 120 asteen kulmia ja ei muuta kuin vannesaha vurisemaan. Loppujen lopuksi kulmista tuli sitten 125 astetta, eli 5 astetta pieleen. Putken sisälle tein sitten tarkalleen 120 asteen kulmassa olevia tukia, jotka pelastivat tilanteen. Kiinnitin ne pienillä nauloilla ja liimalla. Tuet toimivat hyvin myös bafflauksena. Putki onkin melkoisen hyvin bafflattu, sillä kun se on pystyssä maata vasten, ei pohjaan riitä lainkaan hajavaloa. Putken sisäpinta on maalattu luonnollisesti mattamustaksi useaan otteeseen spray-maalilla. Maalauksen aikana täytyy peittää putken ulkopuoli ja maalarinteippiä käytetään kerrankin siihen mihin se on tarkoitettu.

Kun putki oli kasassa ja liima kuivunut, porasin putkeen tarvittavat reiät tarkennuslaitteelle ja apupeilin pitimelle. Olin ostanut tammen väristä petsilakkaa ja kun huitaisin ensimmäisen vedon siveltimellä, meni iho kananlihalle. Ei yhtään sellainen kuin kuvittelin! Lakkasin ensimmäisen tahkon, jonka jälkeen päätin lopettaa. Yritin hioa lakkaa pois, mutta vanerin tumma kerros alkoi jo paistaa läpi. Ei voinut muuta kuin lakata tammella koko tuubi. Myöhemmin illalla kun istuskelin masentuneena kotona, pälkähti mieleeni eräs idea. Jos tammilakkaa hioo hieman hienolla hiekkapaperilla ja lakkaa sen päälle honkalakkaa, jota olen käyttänyt edellisessä putkessani. Päätin kokeilla ja homma toimi hyvin. Petsilakan päälle lakkasin vielä kiiltävää venelakkaa.

Eräs projektin alusta asti hautomani idea oli syntymäpäiväsankarin nimikirjoitus putken kyljessä. Mietin monia vaihtoehtoja joilla sen voisi toteuttaa, mutta eräältä harrastajakolleegaltani sain hyvän vihjeen. Printtasin tekstin paperille, leikkasin sen mattoveitsellä, liimasin tekstin puuliimalla putken kylkeen. Liiman kuivuttua lakkasin putkeen vielä toisen kerroksen kiiltävää venelakkaa ja samalla teksti jäi suojaan lakan alle. Hyvältä näyttää. Kiitos Vehkis!

Putken päihin suunnittelin laittavani päätyrimat, ihan vain näyttävyyden vuoksi. Kulmat sain kyllä sahattua melko tarkkaan, mutta nyt rimat jäivät hieman liian lyhyeiksi. Joidenkin rimojen väliin jäi hieman tyhjää tilaa, jotka täytin sahanpurusta ja puuliimasta sekoitetulla kitillä. Bauhausissa kävellessäni silmään osui puupyöriä, joita ajattelin käyttää deklinaatioakseleina. Akseleiden alla on erillinen 9mm vanerikiekko. Tämä siksi, ettei päätyrimat ottaisi missään vaiheessa kiinni jalustaan. Jalustan teflon-palat tulevat vielä aavistuksen verran jalustan sisäpuolelle, jolloin putki pysyy hyvin keskellä jalustaa eikä vinjetoi reunoihin. Deklinaatioakseleiden kiinnityksessä täytyy olla tarkkana. Asensin ensin yhden akselin pysyvästi kiinni, tämän jälkeen asensin putken jalustalle ja kokeilin toisen akselin oikeaa paikkaa. Jos toinen akseli on vähänkin vinossa, putki ottaa kiinni jalustan reunoihin. Kun toinen akseli oli oikeassa paikassa, kiinnitin senkin lopullisesti.

Apupeilin pitimen suunnittelin niin, että se on mahdollisimman helppo toteuttaa alkeellisin välinein ja yritin saada siitä mahdollisimman kevyen. Otin palan ilmastointiputkien kiinnityksessä käytettyä metallista "reikänauhaa", pätkän luudavartta jonka pään sahasin 45 asteen kulmaan, kaksi 6mm pulttia, yksi 3mm pultti ja mutteri, kaksi pätkää rautalankaa, siipimutterin ja hattumutterin. Näistä materiaaleista pitimen sai kasattua pienellä vaivalla. 22mm apupeilin liimasin kolmella silikonitipalla viistoon sahattuun puukappaleeseen. Pääpeilin pitimen tein 9mm vanerilevystä ja 15mm vanerikiekosta. Pääpeilin kollimointi tapahtuu kolmella 8mm pultilla joiden välissä jouset. 9mm vanerin takana on metalliset tuet, joiden avulla pidin ruuvataan putken perään. Kuvassa siipimuttereiden alla näkyy 10mm pultit, jotka ovat lisäämässä painoa putken perälle, jotta putki pysyisi tasapainossa. Kun kaikki osat olivat valmiina, asensin putkeen tarkennuslaitteen, apupeilin ja punapiste-etsimen. Pääpeilin pidin jäi odottamaan peilin saapumista aluminoinnista. Peilin liimasin 15mm venerikiekkoon neljällä silikonitipalla (3kpl 120 asteen kulmassa ja yksi keskellä).

Jalusta

Jalustaan käytin 12mm koivuvaneria. Leikkasin osat, hioin suurimmat epätasaisuudet pois ja kasasin jalustan ruuveilla sekä liimalla. Liimauksen yhteydessä täytyy aina pitää vieressä kosteaa rättiä, jotta pursuneen liiman saa heti pyyhittyä pois. Jos se pääsee vähänkin kuivumaan niin jälki on ikävää. Kun jalusta oli kasattu, viimeistelin sen vielä hienolla hiekkapaperilla ja tämän jälkeen se menikin lakkaukseen. Kerros hongan väristä petsilakkaa ja kaksi kerrosta kiiltävää venelakkaa. Tammilakka jäi suosiolla korkeimmalle hyllylle mitä löytyi. Kun lakka oli kuivunut, asensin jalustaan teflon-palat laakerointia varten. Jalustan pohjaan liimasin pyöreän kontaktimuovin, joka herkentää huomattavasti rektaskensioakselia. Näin tein myös aikaisemmin 300mm dobsonilleni. Ja kun ulkonäöllä kerran herkutellaan, niin jalustan sivuille pulttasin vielä kultaiset kahvat putken kantamista varten. Jalusta onnistui mielestäni erinomaisesti.

Valmis kaukoputki

"Siinähän se tuubi sitten onkin!" Juuri sellainen mistä uneksinkin. Itse olen melko tyytyväinen lopputulokseeni. Melkein kävisi koristeesta, mutta soveltuu hyvin myös tositoimiin. Mukaan laitoin kaksi okulaaria, 25mm ja 6mm, joilla saa 24x ja 100x suurennukset. Vielä kun putken ympärille sitoo punaisen nauhan komealla rusetilla niin putki on valmis ottamaan vastaan uuden iloisen omistajansa. Toivottavasti putki auttaa eteenpäin tähtiharrastuksen pitkällä taipaleella...